Punoittavat kasvot?

Moni (itseni mukaan lukien) kärsii ajoittain punoittavasta naamasta. Erityisesti lämpötilavaihtelut, hikoilu, viini ja mausteinen ruoka voi aiheuttaa kasvojen lehahduksen punaiseksi. Itselläni kyseessä on lähinnä ruusufinnistä ja herkästä ihosta, enkä sen vuoksi lähes koskaan poistu kotoa (okei, lenkille kyllä) ilman puuteria kasvoilla.

Ruusufinnin lisäksi löytyy muitakin syitä kasvojen punoitukseen, joista osa ovat listattu Terveyskirjaston artikkelissa tässä.

Toki jos ongelma hoituu pienellä määrällä meikkiä eikä vaikuta elämään sen enempää, niin turha tästä on mitään stressiä ottaa. Mutta jos punoitus on voimakasta ja sosiaalisesti häiritsevää, niin saattaa olla että vaivaan toivoisi helpotusta.

Kasvojen lehahteluun ei ole juurikaan apua verisuonilasereista eli esimerkiksi KTP:sta ja pulssivärilaserista, koska laserit tarvitsevat pysyvän kromoforin eli kohteen ihossa, johon lasersäteet kohdistuvat (esim pigmentti, hemoglobiini jne).

Sen vuoksi innostuin, kun viime syksynä kansainvälisissä kongresseissa oli puhettä botuliini toksiinin (Botox) käytöstä kasvojen lehahteluun. Kolme viikkoa sitten hoidin yhden potilaan kasvot botuliinilla, ja hän tuli tänään tyytyväisenä näyttämään.

Vasemmalla ennen hoitoa, oikealla tämänhetkinen tila:

Ja edestäpäin:

Hinta tälle botuliini-hoidolle on noin 300-500 euroa ja vaikutus kestää 3-12 kk, siten että yleensä vaikutus pitenee ajan myötä.

Botuliini hieman kuivattaa ihoa, joten kosteuttaminen on tärkeää hoidon jälkeen. Toisaalta ruusufinnissä se siten yleensä myös rauhoittaa finnien muodostusta, joka on positiivista.

Pihlajalinna Iho- ja Estetiikka Stockmannilla sairaanhoitajamme Elina usein pistää botuliinin kanssa samanaikaisesti myös pieniä määriä hyaluronihappoa ihon kosteuttamiseksi, plus tärkeitä vitamiineja. Tämä yhdistelmähoito on hieman kalliimpi, 450 euroa.

KTP:lla voidan hoitaa mahdolliset pysyvästi näkyvät kasvojen verisuonet pois, mutta botuliinilla on ehdottomasti myöskin oma asemansa ruusufinnin hoidossa. Toki voidaan myös kokeilla Mirvasoa (brimonidiini), joka on paikallishoitotuote kasvojen punoitukseen, mutta se ei sovi läheskään kaikille. Mirvaso on reseptivalmiste.

Tervetuloa vastaanotolleni. Botuliinihoidot onnistuvat Stockmannin ja Laser Tilkan toimipisteissä.

Huulikohjun poistaminen

Huulikohju (engl. venous lake), on mustansininen ihomuutos ikään kuin huulen sisällä.

Kyseessä on täysin vaarattomasta mutta ajoittain häiritsevästä vaivasta.

Erityisen häiritsevä huulikohju on, mikäli se kasvaa ja joskus nämä saattavat vuotaa vertakin. Huulikohju on luonteeltaan laajentunut laskimo (ihan kuten jalkojen suonikohjutkin, siitä nimitys on peräisin).

Huulikohjusta on onneksi mahdollista päästä eroon verisuonilaser-hoidolla:

3 viikkoa hoidon jälkeen.

Tämä kyseinen huulikohju hävisi kertahoidolla Nd:Yag-laserilla – melkein kuin taikaa! Joskus huulikohjut vaativat parikin hoitokertaa, ja hoidon jälkeen käsitelty kohta saattaa turvota muutamaksi päiväksi. Mahdollinen lievä turvotus ei kuitenkaan estä töihin menoa.

Tervetuloa Laser Tilkkaan allekirjoittaneen vastaanotolle jos kärsit huulikohjusta.

Tunnistatko melanooman? 

Suurin osa potilaistani ovat luomikontrolleja, eli ihon pilkuista ja ihomuutoksista huolissaan olevia asiakkaita.

Melanooman tunnistamisessa pätee ABCDE-sääntö, eli melanoomaa tulee epäillä jos:

Asymmetry – jos luomi on epäsymmetrinen. Jos jaat sen mielessäsi kahtia ja vasen puoli näyttää erilaiselta kuin oikea niin kyseessä voi olla melanooma.

Border – jos luomen reuna on poimuileva.

Colour – jos väri on epätasaisesti jakautunut ja erotat mustia ja sinisiä sävyjä. Harhaanjohtavasti melanooma voi olla myös punainen, jolloin yleensä kyseessä on amelanoottisesta melanoomasta.

Diameter – jos koko on iso (yli 5 mm).

Evolution – tämä on ehkä tärkein löydös, eli jos luomi kasvaa tai muuttuu se tulee näyttää lääkärille.

Lisäksi muista luomista selkeästi poikkeava ihomuutos voi olla pahanlaatuinen. Myös oireileva (esim kutiseva) luomi voi olla syytä näyttää lääkärille. 

Ongelma näissä ABCDE-ohjeissa on kuitenkin se, että ne pätevät myös rasvasyylien/rasvaluomien käyttäytymiseen. Rasvasyylät voivat siis matkia kaikkia yllämainittuja oireita, ilman että niillä on mitään riskiä muuttua koskaan pahanlaatuiseksi. Rasvasyyliä ei siis tarvitse poistaa, jos ne eivät häiritse tai ole kosmeettinen haitta.

Maallikolle (ja joskus lääkärillekin) melanooman erottaminen hyvänlaatuisista rasvasyylistä saattaa olla vaikeaa, varsinkin jos rasvasyyliä on paljon. Onneksi apuna on dermatoskooppi jota ainakin valta-osa ihotautilääkäreistä Suomessa nykyään käyttää.

Seuraavana muutamia luomikuvia ja heti perään valokuva joka otettu dermatoskoopin kautta. Testaa itsesi jos tunnistat ko. muutokset!

Potilas 1, ohimolla lähes musta ihomuutos, vähän koholla:

Potilas 2, hartia:

Potilas 3, alaselässä kaksi muutosta:

Potilas 4, rintakehä:

Potilas 5, yläselässä kaksi punoittavaa muutosta jotka eroavat rasvasyylistä:
Eli kuvissa näkyy selkeästi ihomuutosten tarkempi rakenne dermatoskooppikuvissa.

OIKEAT VASTAUKSET:

Potilas 1: rasvasyylä ohimolla.

Potilas 2: hartiassa pinnallisesti leviävä melanooma.

Potilas 3: alaselässä kaksi muutosta josta ylempi on rasvasyylä ja pienempi musta on levoton (ns. dysplastinen) pigmenttiluomi. 

Potilas 4: rintakehällä pinnallisesti leviävä melanooma.

Potilas 5: yläselässä kaksi erillistä basalioomaa eli tyvisolusyöpää.

Ihosyövän leikkauksen jälkeen jää arpi muistoksi

Alla olevan tekstin kirjoittamiseen osallistuin Ihotautitalo.fi-nettisivujen Ihokasvaimet-osion rakentamisen yhteydessä viime kesänä. Ihotautitalo on osa Terveyskylää. Julkaisen kirjoituksen nyt myös täällä blogissani, koska on hyvä osata jo etukäteen varautua lopulliseen arpeen leikkaushoidon jälkeen. Potilaskuvat ovat omia potilaitani.

Ihosyöpien leikkaushoito tähtää aina koko kasvaimen riittävään poistoon. Kirurgisesta toimenpiteestä ihoon jää aina arpi, joka on usein huomattavasti pidempi kuin alkuperäinen ihomuutos.

Jotta koko kasvain saadaan riittävästi poistettua, näkyvän kasvaimen lisäksi täytyy myös sen ympäriltä poistaa terveen näköistä kudosta. Tätä kutsutaan terveen kudoksen marginaaliksi. Eri ihosyövillä on omat suositukset siitä, minkä verran tervettä kudosta leikataan itse kasvaimen lisäksi. Yleensä nämä marginaalit vaihtelevat kolmesta millimetristä kahteen senttimetriin, joissakin harvinaisissa kasvaimissa jopa useampiin senttimetreihin. Leikkauksen seurauksena tulee kudospuutos. Tämän kudospuutoksen korjaamisessa käytetään erilaisia leikkaustekniikoita, muun muassa nk. suoraa sulkua, ihokielekettä tai ihonsiirtoa.

Pienen kasvaimen poiston jälkeen iho suljetaan tavallisesti nk. suoralla sululla. Tällöin tehdään kasvaimen ja marginaalin ympärille kaksoiskaariviilto eli veneviilto (eli poistettu muutos näyttää veneeltä ylhäältä päin katsottuna). Tämä aiheuttaa 2–3 kertaa pidemmän, mutta paljon huomaamattomamman arven kun koko arpi on sileänä ihon tasossa.

Ihomuutoksen sijainnista ja koosta riippuen puuttuvaa ihoa voidaan paikata joko ihonsiirteellä (eli ihoa siirretään muualta potilaan ihosta) tai kielekkeellä (jolloin ihon puutosta korvataan leikkausalueen vieressä olevalla terveellä iholla). Tällöin lopullinen arpi saattaa olla esimerkiksi pyöreä, kiemurteleva tai kulmikas riippuen kielekkeen tai ihonsiirteen muodosta.

Posken basaliooma marginaaleilla, veneviilto ja suora sulku.
Nenän kookas basaliooma, sulku transpositiokielekkeellä nasolabiaalipoimusta.
 

Ihosyövän poistetun kudoksen tutkii aina patologi, joka antaa leikkaavalle lääkärille kirjallisen lausunnon. Patologin lausunnossa saadaan muun muassa varmennus ihomuutoksen laadusta sekä terveen kudoksen marginaaleista. Leikkaava lääkäri päättää patologin lausunnon perusteella, onko muutos täten tullut riittävästi poistettua. Joskus tarvitaan vielä lisää toimenpiteitä, jotta kyseisen ihosyövän uusiutumisriski olisi mahdollisimman pieni.