Vuosina 2010-2019 tapahtui valtavasti – tulin äidiksi toiselle lapselleni v. 2010 ja muutimme nykyiseen kotiimme v. 2012. Vuonna 2014 sairastuin syöpään ja kävin läpi siihen liittyvät hoidot – se tauti on edelleen suurin käännekohta elämässäni ja jotenkin edelleen lasken elämääni ennen ja jälkeen sairastumista. Suureksi onnekseni olen ainakin toistaiseksi tautivapaa ja siitä olen äärettömän kiitollinen.
Palasin töihin v. 2015 ja kaksi vuotta myöhemmin valmistuin ihotautien erikoislääkäriksi. V. 2019 lopetin työskentelyn HUS:ssa ja siirryin kokopäiväseksi lääkäriksi Pihlajalinnaan.
Kaikki nämä ja moni muu asia (joita en halua julkisesti ruotia) ovat olleet mullistavia kokemuksia ja vaikka ne ovat minua valtavasti kasvattaneet niin muutamia asioita olisin tietysti mielelläni ollut kokematta. Mutta niinhän se on, että elämässä on sekä myötä- että vastoinkäymisiä, ja kun jälkimmäisiä tulee eteen emme voi muuta kuin yrittää pitää pää vedenpinnan yläpuolella ja yrittää räpiköidä mahdollisimman nopeasti maihin.
Uuden vuoden aatto oli tarkoitus viettää ystäväperheen kanssa mutta heidän lasten flunssien vuoksi tapaaminen peruuntui. Lähdimme kuitenkin appivanhempien mökille viettämään uutta vuotta oman perheemme kesken ja täytyy sanoa että mieheni kanssa ihan herkistyimme kun mietimme miten nopeasti aika vierii eteenpäin. Kohta nuo vasta mielestämme syntyneet lapset eivät luultavimmin enää halua tulla kanssamme mökille uutena vuotena saunomaan ja kuutamo-uimaan, syömään raclettea ja pelaamaan seurapelejä.
Mutta onneksi ainakin vielä meidän vanhempien seura kelpaa.
Mitä uuden vuoden ja vuosikymmenen tavoitteita ja unelmia Sinulla on?
Minä päällimmäisenä toivon että kaikki perheessämme saisimme pysyä terveinä – kun on yhden vakavan taudin läpikäynyt kaikki muut ongelmat ja murheet tuntuvat suhteellisen mitättömiltä siihen nähden että mahdollinen ennenaikainen kuolema on vaihtoehto.
Lisäksi yritän jatkaa mahdollisimman stressitöntä elämää, joka tuntuisi niin mukavalta että en kokisi suurta tarvetta pidemmille lomille. Rakastan työtäni mutta siitäkin huolimatta täytyy muistaa työmäärän kohtuus ja palautumisen sekä levon tärkeys. Toimiva ja mukava arki on paljon tärkeämpi kuin muutaman viikon lomat ulkomailla – ainakin omasta mielestäni.
Päivittäinen kävely tai juoksu ja aamujooga ovat jo muodostuneet rutiineiksi ja niistä aion yrittää pitää kiinni myös ensi vuonna. Lisäksi lopetin alkoholin käytön kokonaan tänä syksynä kun aloin huomaamaan outoja allergiatyyppisiä oireita. Tämä ratkaisu on tuntunut yllättävän helpolta ja oikealta päätökseltä, kun huomaan miten paljon paremmin kehoni voi. Tulevana vuonna tavoitteena on vähentää myös valkoista sokeria ruokavaliostani, vaikka en pystyisikään kokonaan suklaasta luopumaan.
Ihanaa uutta vuotta kaikille lukijoilleni, potilailleni, työkavereilleni, ystävilleni ja perheenjäsenilleni. Toivottavasti meidän kaikkien seuraava vuosikymmen on vähintään yhtä hyvä kuin edellinen. Muistakaa pohtia hieman mikä on tärkeintä elämässänne – niin tällä hetkellä että 10 vuoden kuluttua sekä kuolinvuoteellanne. Seuratkaa sydäntänne ja muistakaa, että meillä on vain tämä yksi ainoa mahtava elämä joten yrittäkäämme elää se omien mieltymystemme mukaisesti, unohtamatta kuitenkaan niitä ihmisiä jotka ovat meille ne kaikkein tärkeimmät.
Marika Schröder 