Kategoria: Pahanlaatuiset ihomuutokset

Uusi lehti täynnä hyvää tietoa ihotaudeista

Postilaatikkooni ilmaantui ihotauteihin uppoutuva aikakausilehti terve.fi – kyseessä on siis A-lehtien teemanumerosta jossa löytyy huimasti infoa erilaisista iho-ongelmista, -taudeista ja -hoidoista.

Heti silmiini osui myös kannen otsikko ”Näin erotat vaaralliset luomet” ja koska ihosyöpien löytäminen ja hoitaminen on lähellä sydäntäni, pläräsin lehteä jo ulko-ovella.

Alkoi naurattamaan kun huomasin että kyseiseen artikkeliin oli haastateltu minua itseäni – mutta siitä on hetki aikaa koska sama artikkeli on julkaistu aiemmin ”Kauneus & Terveys”-lehdessä, ehkä runsas vuosi sitten.

Mutta tämän artikkelin lisäksi lehdessä on siis huimasti muutakin asiallista tietoa iho-asioista – niin aknesta, ruusufinnistä, atopiasta, kollageenijauheista, ravinnosta, mikrobiomista, mielenterveydestä ym.

Aknejuttuja.
Atopia-artikkelissä on haastateltu pätevää kollegani Ville Kiiskeä.
Ruusufinni-asioissa yhtenä asiantuntijana on sairaanhoitaja Anne Tuovinen.
Kaunis iho syömällä ravintorikasta ruokaa.
Tiivistettyä tietoa eri ihotaudeista.

Hurja tietopläjäys yhdessä lehdessä! Suosittelen tämän lehden hankkimista kaikille jotka ovat näistä iho-asioista vähääkään kiinnostuneita.

Melanooma yllättää aina

Niin potilaan mutta joskus myös lääkärin.

Tänään olin itse vetämässä luomihuolipäivää Pihlajalinna Iho ja Estetiikka Stockmannin toimipisteessä, jolloin tuli taas tutkittua noin 25:n ihmisen koko ihoa mahdollisten ihosyöpien osalta.

Kun lounastimme Outin ja Elinan kanssa kerrosta ylempänä Stockan ravintolamaailmassa huomasin Iltasanomien tämän päivän lööpin:

Vaikka tunnistankin melanoomia ihmisten ihoilta lähes viikoittain (isona apuna tässä se dermatoskooppi), niin aina välillä tulee yllätyksiäkin vastaan – ihomuutoksia jotka herättävät minussa epäilyksen jostain mutta en ole yhtään varma onko kyseessä vaarallinen vai täysin vaaraton muutos.

Olen nöyrästi oppinut että jos en tiedä mikä jokin ihomuutos on, ja varsinkin jos potilas sanoo että se on uudehko tai jatkuvasti kasvaa/muuttuu, niin se täytyy ehdottomasti poistaa (tai ainakin ottaa koepala laadun selvittämiseksi).

Kaksi täysin erilaista ihomuutosta jotka poistin samalla viikolla eri potilailta – ihan eri näköisiä mutta molemmat melanoomia.

Tunnistatko melanooman? 

Suurin osa potilaistani ovat luomikontrolleja, eli ihon pilkuista ja ihomuutoksista huolissaan olevia asiakkaita.

Melanooman tunnistamisessa pätee ABCDE-sääntö, eli melanoomaa tulee epäillä jos:

Asymmetry – jos luomi on epäsymmetrinen. Jos jaat sen mielessäsi kahtia ja vasen puoli näyttää erilaiselta kuin oikea niin kyseessä voi olla melanooma.

Border – jos luomen reuna on poimuileva.

Colour – jos väri on epätasaisesti jakautunut ja erotat mustia ja sinisiä sävyjä. Harhaanjohtavasti melanooma voi olla myös punainen, jolloin yleensä kyseessä on amelanoottisesta melanoomasta.

Diameter – jos koko on iso (yli 5 mm).

Evolution – tämä on ehkä tärkein löydös, eli jos luomi kasvaa tai muuttuu se tulee näyttää lääkärille.

Lisäksi muista luomista selkeästi poikkeava ihomuutos voi olla pahanlaatuinen. Myös oireileva (esim kutiseva) luomi voi olla syytä näyttää lääkärille. 

Ongelma näissä ABCDE-ohjeissa on kuitenkin se, että ne pätevät myös rasvasyylien/rasvaluomien käyttäytymiseen. Rasvasyylät voivat siis matkia kaikkia yllämainittuja oireita, ilman että niillä on mitään riskiä muuttua koskaan pahanlaatuiseksi. Rasvasyyliä ei siis tarvitse poistaa, jos ne eivät häiritse tai ole kosmeettinen haitta.

Maallikolle (ja joskus lääkärillekin) melanooman erottaminen hyvänlaatuisista rasvasyylistä saattaa olla vaikeaa, varsinkin jos rasvasyyliä on paljon. Onneksi apuna on dermatoskooppi jota ainakin valta-osa ihotautilääkäreistä Suomessa nykyään käyttää.

Seuraavana muutamia luomikuvia ja heti perään valokuva joka otettu dermatoskoopin kautta. Testaa itsesi jos tunnistat ko. muutokset!

Potilas 1, ohimolla lähes musta ihomuutos, vähän koholla:

Potilas 2, hartia:

Potilas 3, alaselässä kaksi muutosta:

Potilas 4, rintakehä:

Potilas 5, yläselässä kaksi punoittavaa muutosta jotka eroavat rasvasyylistä:
Eli kuvissa näkyy selkeästi ihomuutosten tarkempi rakenne dermatoskooppikuvissa.

OIKEAT VASTAUKSET:

Potilas 1: rasvasyylä ohimolla.

Potilas 2: hartiassa pinnallisesti leviävä melanooma.

Potilas 3: alaselässä kaksi muutosta josta ylempi on rasvasyylä ja pienempi musta on levoton (ns. dysplastinen) pigmenttiluomi. 

Potilas 4: rintakehällä pinnallisesti leviävä melanooma.

Potilas 5: yläselässä kaksi erillistä basalioomaa eli tyvisolusyöpää.

Ihosyövän leikkauksen jälkeen jää arpi muistoksi

Alla olevan tekstin kirjoittamiseen osallistuin Ihotautitalo.fi-nettisivujen Ihokasvaimet-osion rakentamisen yhteydessä viime kesänä. Ihotautitalo on osa Terveyskylää. Julkaisen kirjoituksen nyt myös täällä blogissani, koska on hyvä osata jo etukäteen varautua lopulliseen arpeen leikkaushoidon jälkeen. Potilaskuvat ovat omia potilaitani.

Ihosyöpien leikkaushoito tähtää aina koko kasvaimen riittävään poistoon. Kirurgisesta toimenpiteestä ihoon jää aina arpi, joka on usein huomattavasti pidempi kuin alkuperäinen ihomuutos.

Jotta koko kasvain saadaan riittävästi poistettua, näkyvän kasvaimen lisäksi täytyy myös sen ympäriltä poistaa terveen näköistä kudosta. Tätä kutsutaan terveen kudoksen marginaaliksi. Eri ihosyövillä on omat suositukset siitä, minkä verran tervettä kudosta leikataan itse kasvaimen lisäksi. Yleensä nämä marginaalit vaihtelevat kolmesta millimetristä kahteen senttimetriin, joissakin harvinaisissa kasvaimissa jopa useampiin senttimetreihin. Leikkauksen seurauksena tulee kudospuutos. Tämän kudospuutoksen korjaamisessa käytetään erilaisia leikkaustekniikoita, muun muassa nk. suoraa sulkua, ihokielekettä tai ihonsiirtoa.

Pienen kasvaimen poiston jälkeen iho suljetaan tavallisesti nk. suoralla sululla. Tällöin tehdään kasvaimen ja marginaalin ympärille kaksoiskaariviilto eli veneviilto (eli poistettu muutos näyttää veneeltä ylhäältä päin katsottuna). Tämä aiheuttaa 2–3 kertaa pidemmän, mutta paljon huomaamattomamman arven kun koko arpi on sileänä ihon tasossa.

Ihomuutoksen sijainnista ja koosta riippuen puuttuvaa ihoa voidaan paikata joko ihonsiirteellä (eli ihoa siirretään muualta potilaan ihosta) tai kielekkeellä (jolloin ihon puutosta korvataan leikkausalueen vieressä olevalla terveellä iholla). Tällöin lopullinen arpi saattaa olla esimerkiksi pyöreä, kiemurteleva tai kulmikas riippuen kielekkeen tai ihonsiirteen muodosta.

Posken basaliooma marginaaleilla, veneviilto ja suora sulku.
Nenän kookas basaliooma, sulku transpositiokielekkeellä nasolabiaalipoimusta.
 

Ihosyövän poistetun kudoksen tutkii aina patologi, joka antaa leikkaavalle lääkärille kirjallisen lausunnon. Patologin lausunnossa saadaan muun muassa varmennus ihomuutoksen laadusta sekä terveen kudoksen marginaaleista. Leikkaava lääkäri päättää patologin lausunnon perusteella, onko muutos täten tullut riittävästi poistettua. Joskus tarvitaan vielä lisää toimenpiteitä, jotta kyseisen ihosyövän uusiutumisriski olisi mahdollisimman pieni.