Kuukausi: kesäkuu 2018

Ihosyövän leikkauksen jälkeen jää arpi muistoksi

Alla olevan tekstin kirjoittamiseen osallistuin Ihotautitalo.fi-nettisivujen Ihokasvaimet-osion rakentamisen yhteydessä viime kesänä. Ihotautitalo on osa Terveyskylää. Julkaisen kirjoituksen nyt myös täällä blogissani, koska on hyvä osata jo etukäteen varautua lopulliseen arpeen leikkaushoidon jälkeen. Potilaskuvat ovat omia potilaitani.

Ihosyöpien leikkaushoito tähtää aina koko kasvaimen riittävään poistoon. Kirurgisesta toimenpiteestä ihoon jää aina arpi, joka on usein huomattavasti pidempi kuin alkuperäinen ihomuutos.

Jotta koko kasvain saadaan riittävästi poistettua, näkyvän kasvaimen lisäksi täytyy myös sen ympäriltä poistaa terveen näköistä kudosta. Tätä kutsutaan terveen kudoksen marginaaliksi. Eri ihosyövillä on omat suositukset siitä, minkä verran tervettä kudosta leikataan itse kasvaimen lisäksi. Yleensä nämä marginaalit vaihtelevat kolmesta millimetristä kahteen senttimetriin, joissakin harvinaisissa kasvaimissa jopa useampiin senttimetreihin. Leikkauksen seurauksena tulee kudospuutos. Tämän kudospuutoksen korjaamisessa käytetään erilaisia leikkaustekniikoita, muun muassa nk. suoraa sulkua, ihokielekettä tai ihonsiirtoa.

Pienen kasvaimen poiston jälkeen iho suljetaan tavallisesti nk. suoralla sululla. Tällöin tehdään kasvaimen ja marginaalin ympärille kaksoiskaariviilto eli veneviilto (eli poistettu muutos näyttää veneeltä ylhäältä päin katsottuna). Tämä aiheuttaa 2–3 kertaa pidemmän, mutta paljon huomaamattomamman arven kun koko arpi on sileänä ihon tasossa.

Ihomuutoksen sijainnista ja koosta riippuen puuttuvaa ihoa voidaan paikata joko ihonsiirteellä (eli ihoa siirretään muualta potilaan ihosta) tai kielekkeellä (jolloin ihon puutosta korvataan leikkausalueen vieressä olevalla terveellä iholla). Tällöin lopullinen arpi saattaa olla esimerkiksi pyöreä, kiemurteleva tai kulmikas riippuen kielekkeen tai ihonsiirteen muodosta.

Posken basaliooma marginaaleilla, veneviilto ja suora sulku.
Nenän kookas basaliooma, sulku transpositiokielekkeellä nasolabiaalipoimusta.
 

Ihosyövän poistetun kudoksen tutkii aina patologi, joka antaa leikkaavalle lääkärille kirjallisen lausunnon. Patologin lausunnossa saadaan muun muassa varmennus ihomuutoksen laadusta sekä terveen kudoksen marginaaleista. Leikkaava lääkäri päättää patologin lausunnon perusteella, onko muutos täten tullut riittävästi poistettua. Joskus tarvitaan vielä lisää toimenpiteitä, jotta kyseisen ihosyövän uusiutumisriski olisi mahdollisimman pieni.

Syylien hoito

Aina välillä vastaanotolle tulee potilaita hankalien ja ehkä kivuliaiden syylien vuoksi. Ajatuksena heillä on useimmiten syylien jäädytys tai laserointi, toiveena että syylä olisi poissa kun vastaanotolta lähtevät.


Valitettavasti syylien häädössä ei ole kuitenkaan mitään nopeaa ja kätevää hoitotapaa, jolla syylästä pääsisi varmuudella ja nopeasti eroon. Syylien hoito vaatii pitkäjänteisyyttää ja hoitoon sitoutumista, oli sitten hoitotapa mikä tahansa.

Syylät johtuvat papilloomaviruksesta, ja tästä viruksesta ei pääse kertaheitolla eroon kirurgisesti tai jäädytyksellä. Kaikki hoitokeinot tähtäävät sensijaan oman elimistön puolustuskyvyn herättämiseen – oman elimistön immunologiset reaktiot siis lopulta parantaa syylät. 

Jos syyliä on useita, riittää että hoitaa muutamia sinnikkäästi. Kun elimistö lopulta herää papilloomaviruksen häätöön, yleensä kaikki syylät häviävät nopeasti.


Ehkä tehokkain ja ainakin edullisin hoito on kotona toteutettu, 1-2 päivän välein. Syylää pehmitetään ensin vedessä tai rasvaisella perusvoiteella ja sitten hiotaan (esim 60-80 hiekkapaperilla!) kunnes saadaan pieni verenvuoto aikaiseksi. Tämän jälkeen sivellään alueelle apteekin syylätuotetta (esim Verruxin tai SyylEnd). Viimeisenä päälle laitetaan keinoihotyyppinen laastari (kuten Duoderm tai Compeed), tai ihan perinteistä ilmastointiteippiä. Tämän sidoksen idea on syylän ”muhittaminen” yhdessä syylähoitotuotteen kanssa.

Lääkärin tekemä jäädytyshoito (kryohoito), tai laserhoito CO2 laserilla, tähtää itseasiassa myös elimistön puolustusmekanismien herättelyyn. Jotta kryohoito olisi tehokas, se vaatisi toistoa 2-3 viikon välein yleensä useiden kuukausien ajan. Laseroinnissa taas jälkisärky ja -hoito saattaa olla pitkä ja hoidettu kohta herkästi tulehtuu, joten hiilidioksodilaser syylän hoitoon ei tulisi olla ensimmäinen tai toinenkaan hoitotapa.

Nykyään löytyy myös harvemmin tehtäviä hoitoja joita voi kokeilla. Esimerkiksi SyylEnd Pen käytetään vain kerran viikossa, joka parantaa hoitomyöntyvyyttä. Tämä toimii yleensä kuitenkin parhaiten tuoreisiin ja pieniin syyliin.

Jos kotona toteutettu paikallishoito ei toimi, voi lääkäri vastaanotolla määrätä esimerkiksi tehokkaampaa imikimodivoidetta. Tämäkään ei kuitenkaan aina toimi, mutta jos saadaan aikaiseksi reipas rupireaktio niin yleensä syylätkin samalla häviävät.

Syylät ovat ärsyttävä mutta hyvänlaatuinen riesa, jotka onneksi kuitenkin yleensä häviävät ajan myötä itsestäänkin, vaikka mitään hoitoa ei edes tekisikään.