Mediuutiset-lehdessä oli harvinaisen selkeää tekstiä borreliasta, tuosta pelätystä ja mystisestä punkkien levittämästä sairaudesta. (Kuvat suurenevat niitä klikkaamalla).
Sekä lääkärille että potilaalle tuo tauti on haastava tunnistaa ja hoitaa, mutta tässä oli mielestäni linjauksiin otettu selkeästi kantaa. Ja lisäksi pidetään nyt peukkuja että noista uusista diagnostisista testeistä (sininen boksi) saataisiin lisä-apua.
Osa-aikaisena yksityislääkärinä hoidan hyvänlaatuisia ihomuutoksia laserilla, jos asiakkaani toivovat jotain kosmeettisesti tai muulla tavalla häiritsevää näppyä poistettavaksi.
Useimmiten potilaani ovat jo Laser Tilkan nettisivuilta tutkineet, tai viimeistään ajanvarausta tehdessään kyselleet, soveltuvatko heidän ihomuutoksensa laseroitavaksi. Kerron kuitenkin vielä tässäkin, mitä ”luomia” saa poistattaa laserilla, ja mitkä muutokset eivät tähän sovellu. Näytän muutamia tavallisimpia esimerkkejä niistä muutoksia joiden vuoksi asiakkaat useimmiten vastaanotolleni hakeutuvat.
Peri-aatteena on se, että laseroitavaksi soveltuvat ne ihomuutokset, joilla ei ole minkäänlaista riskiä koskaan muuttua pahanlaatuisiksi. Tämä tarkoittaa rasvasyyliä (seborrooinen verruca), ilman pigmenttiä olevia koholuomia (esim kasvojen alueen intradermaaliset neevukset), talirauhasen liikakasvua (sebaceus hyperplasia), varsiluomia (yleensä kaulalla, kainaloissa, genitaalialueella) ja muita pehmeitä, ihon värisiä ja iholta koholla olevia tai varrellisia muutoksia.
Sen sijaan kirurgisesti eli perinteisesti leikkaamalla ja tikeillä sulkien hoidetaan pääsääntöisesti kaikki tavalliset pigmenttiluomet eli niin sanotut ”syntymämerkit” (jos niitä ylipäänsä tarvitsee poistaa). Tämä johtuu siitä, että jos pigmentoituneita luomia hiotaan laserilla (tai radiofrekvenssillä, kyretillä rapsuttamalla tai millä tahansa tavalla joka ei ole kirurgisesti totaalinen), syvemmälle ihoon jäävä pigmentti kasvaa yleensä ajan myötä pintaan, aiheuttaen ruman ”uudisluomen” (nevus recurrens).
Hiilidioksilaserhoidon jälkeen voi muistona ihoon jäädä muuta ihoa hieman vaaleampi eli hypopigmentoitunut läntti, joka on sen poistetun muutoksen kokoinen (ei siis isompi). Tämä vaalea pyöreä läntti ei kuitenkaan kaikilla henkilöillä tule – joillakin iho paranee täydellisesti. Onko veitsellä tehtävä poisto suoraviivaisella arvella vai laserilla aiheutettu mahdollisesti vaalea pyöreä läntti parempi kosmeettisesti, on jokaisen asiakkaan ja lääkärin päätettävä erikseen ja tapauskohtaisesti.
Itse pidän laserista tietyissä tilanteissa, koska laserilla ei tule lainkaan häiritsevää verenvuotoa, asiakkaan ei tarvitse poistattaa tikkejä 1-2 viikon kuluttua eikä laserarpi tulehdu juuri koskaan. Lisäksi riski arven liikakasvulle eli keloidille on lähes mitätön, kun ei vaurioiteta dermiksen alaosaa. Laserkirurgia on nopeaa ja vaivatonta ja samalla istunnolla ehditään poistaa useita muutoksia, ja ainoastaan edeltävä neulapuudutus on hieman kivulias. Arpi saattaa punoittaa jonkin aikaa ruven tippumisen jälkeen, mutta viimeistään kuuden kuukauden kuluttua punoituskin on hävinnyt.
Ja tärkein asia viimeiseksi ja kertauksena – laserillakaan poistetut näpyt ja rasvasyylät eivät pienennä henkilön riskiä sairastua melanoomaan tai muihin ihosyöpiin joskus jatkossa. Monet uskovat edelleen että ihomuutoksen hankaus esimerkiksi vaatteeseen voisi muuttaa hyvänlaatuisen ihomuutoksen pahanlaatuiseksi, mutta se on vain urbaania legendaa. Jos sinulla on uusi ihomuutos, joka ei parane tai muuttuu jatkuvasti, mene näyttämään (ihotauti)lääkärille. Jos se ei ole pahanlaatuinen (esimerkiksi rasvasyyläkin saattaa käyttäytyä edellä kuvatulla tavalla), niin mahdollista poistoa puoltaa ainoastaan se, että ihomuutos häiritsee asiakasta ulkonäöllisesti tai esimerkiksi kutinalla.
Oman ihon seuranta ja ajoissa hoitoon hakeutuminen, on ainoa tapa suojautua ihosyövältä.
Med koldioxid-laser kan man ta bort en del godartade hudförändringar, såsom seborroiska keratoser, intradermala nevus, skin-tags och dylikt, men inte pigment-nevus (dvs så kallade ”födelsemärken”).
Kuvassa taitavan sairaanhoitaja-Minnan tekemä valmistujaiskakku yhdelle erikoistuvalle lääkärille. Siinä löytyy pelottavan monta muutosta samassa kädessä!
Ihosyöpien esiintyvyys suomalaisilla on lisääntynyt huimasti ja mitään parannusta tähän ei ole odotettavissa vuosikymmeniin, ennenkuin ihmisten aurinkotottumukset saadaan muuttumaan.
Kaikki varmasti tietävät että melanooma saattaa kehittyä iholle auringon haitallisista UV-säteilystä johtuen. Melanooman lisäksi on kuitenkin myös muita ihosyöpiä ja näiden esiasteita, joissa ainakin osasyynä on myöskin liiallinen auringon saaminen iholle. Käsittelen tässä nyt tavallisimmat pahanlaatuiset muodot, muistettaneen kuitenkin että valtaosa ihon kasvaimista ovat hyvänlaatuisia.
Suomalaisten tavallisin syöpä ylipäänsä, ja täten myös tavallisin tilastoitu ihosyöpä (aktiini keratooseja ei tilastoida) on basaliooma, eli tyvisolusyöpä. Basaliooma ei käytännössä koskaan lähetä etäpesäkkeitä eikä koidu lähes kenenkään kuolemaksi, mutta kasvaa paikallisesti.
Koska basaliooma herkästi tulee kasvoille aurinko-altistuksesta johtuen niin tämänkin mahdollisen varhainen tunnistaminen on eduksi. Mitä varhaisemmin se löydetään, sen pienempi leikkaus ja täten iholle jää pienempi arpi. Kasvoilla ihoa ei myöskään ole ylenmäärin joten isoja kudospuutteita joudutaan joskus sulkemaan kielekkeellä tai ihonsiirteellä, mikä on kosmeettisesti yleensä herkemmin näkyvissä kuin suoraviivainen arpi.
Basalioomia löytyy erilaisia alatyyppejä, ja kaikkia muotoja ei tarvitse leikata. Pinnallinen alatyyppi ja joskus myös vartalolla olevat kyhmymäiset basalioomat voidaan huolellisen rapsutuksen jälkeen hoitaa jäädyttämällä nestetypellä (kryo-hoito) tai hoitaa PDT-valoaktivaatiohoidolla.
Kolmas tavallisimmista ihosyövistä on okasolusyöpä, eli spinosellulaarikarsinooma (huh miten onkaan järkyttävän pitkä sana!). Tämä saattaa melanooman tavoin lähettää etäpesäkkeitä, mutta valtaosa näistäkin saadaan leikattua kokonaisuudessaan pois.
Okasolusyövät kasvavat yleensä nopeasti joten kiireellinen lääkärin arvio on yleensä tarpeen.
Okasolusyöpää paljon tavallisempia ovat tämän esiasteet, eli aktiininen (solaari) keratoosi (aurinkokeratoosi) ja enemmän jo okasolusyöpäsuuntaan edennyt Morbus Bowen eli Bowenin tauti.
Mb Bowen voidaan hoitaa samoilla tavoilla, tai leikkauksella. Aktiinisia keratooseja ei yleensä suositella leikattavaksi (eihän se toki mikään hoitovirhekään ole), koska nämä ovat merkki ihon auringonvauriosta, ja yleensä uusia aktiinisia keratooseja saattavat ajan myötä ilmaantua arven viereen ja laajemminkin samalle iho-alueelle.
Aktiiniset keratoosit eivät myöskään ole mikään syy paniikkiin eikä lääkärin vastaanotolle tarvitse rynnätä saman tien – näitä esiintyy hyvin monella suomalaisella iän myötä (tavallisimmin noin 60-v iän jälkeen), ja vain hyvin pieni osa (pitkälti alle 10%) etenevät okasolusyövän suuntaan. Nämä ovat kuitenkin katsottu kustannustehokkaiksi hoitaa, koska ei voida tietää mitkä etenevät ja mitkä ei, ja jos muutoksia on paljon, on toki riskikin korkeampi.
Kun okasolusyöpä ja tämän esiasteet ovat yleensä varttunemman väestön tauteja, niin melanoomia ja basalioomia voivat esiintyä jo aiemmin – melanoomat jo noin 20:n vuoden iästä ja basalioomat (etenkin pinnallinen muoto ja tällöin tyypillisesti vartalolla) noin 40:n vuoden iästä lähtien. Myös aktiini keratoosit saattavat ilmaantua jo noin 40-50 vuoden iästä alkaen.
Eli ei mitään syytä huoleen – ihosyövät ovat harvemmin tappavia tauteja mutta uusia, ei paranevia tai rupeutuvia ihomuutoksia kannattaa arvioittaa lääkärin vastaanotolla. Ennuste on siis useimmiten hyvä, mutta jos iho on valovaurioitunut, on aina riski että uusia erillisiä muutoksia ilmaantuu ajan myötä.
Det finns flera former av hudcancer varav dom vanligaste är melanom, basaliom och spinosellulärt carcinom. Det sistnämnda har också förstadier: aktinsk (solar) keratos och Morbus Bowen. Dom flesta av dessa behandlas oftast med god framgång med hjälp av operation eller andra mer konservativa behandlingsmetoder. Prognosen är oftast god, men om huden är solskadad, finns det alltid risk att nya förändringar uppkommer på ställen runtom eller annanstans på kroppen
Lisää luettavaa aiheesta:
Terveyskirjasto.fi: Ihon kasvaimet (Anna Hannuksela-Svahn)
Aktiinisen keratoosin diagnostikkka ja hoito (Kirsi Isoherranen ym)
Marika Schröder 